Sydänrukous on vanhaan kristilliseen perinteeseen perustuvaa sanatonta, kontemplatiivista rukousta.
"Hiljaisuus on Jumalan äidinkieli."
Sydänrukouksen metodi
Sydänrukouksessa harhailevista ajatuksista luovutaan kerta kerran jälkeen, jolloin mieli lepää hetken hiljaisuudessa. Ajatuksista päästetään irti palaamalla itse valittuun rukoussanaan. Sydänrukoukseen kuuluu luottamus siihen, että Jumala toimii ja vaikuttaa ihmisessä rukouksen aikana, kun ihminen vain sallii sen.
Kristillisessä traditiossa kontemplaatiota pidetään Jumalan lahjana. Siksi sydänrukous on tarkalleen ottaen vasta matkantekoa kohti varsinaista kontemplatiivista rukousta. Kontemplaatio on mielen ja sydämen avautumista Perimmäiselle Mysteerille, joka ylittää ajatukset, sanat ja tunteet. Tietoisuus avautuu siinä Jumalalle, jonka tiedämme olevan lähempänä kuin hengitys, ajatus, omat valinnat; lähempänä kuin itse tietoisuus. Kontemplatiivinen rukous on vanhastaan tarkoittanut Jumalassa lepäämistä.
Sydänrukous kehittää mieltä vastaanottamaan kontemplaation lahjan. Menetelmä on vanhan kristillisen viisauden ja mystiikan pohjalta kehitetty nykyaikaa varten. Sen ei ole tarkoitus korvata, vaan täydentää ja syventää muita rukouksen muotoja. Sydänrukous on sekä suhdetta Jumalaan että menetelmä tämän suhteen hoitamiseen. Se on liikkumista Kristuksen kanssa keskustelemisesta sanattomaan yhteyteen hänen kanssaan.
Sydänrukouksen kehittymiseen ovat vaikuttaneet mm. tuntematon Tietämättömyyden pilven (The Cloud of Unknowing) kirjoittaja, Avilan Teresa, Ristin Johannes, Thomas Merton ja erityisesti viime vuosikymmeninä Thomas Keating.
Sydänrukous on sanatonta rukousta hiljaisuudessa, jossa sanon "Kyllä" Jumalan läsnäololle ja toiminnalle minussa.
